Vierailuja ja muuta löpinää

Luigilla oli rankka pääsiäinen. Meillä kävi vieraita, peräti oikein kahtena päivänä. Lauantaina serkkuni kävi tuomassa mulle kerijälaitteen ja vyyhdintelineen ja juotiin kahvit. Sunnuntaina anoppi ja appiukko pyyhkäisivät yllärivierailulle.

Luigiahan vieraat ei nähneet. No, häntä näkyi välillä sohvan alta. Pikku-Mökön anoppi näki pikaisesti. Mököä anoppi sai jopa rapsutella (kunhan ensin hain neidin verhon takaa piileksimästä). Pikiä ei näkynyt.

Luigille vierailut oli niin rankkoja, että sillä kesti aina useampi tunti ennenkuin uskaltautui pois sohvan alta. Pieni raasu.

Luigihan ei edelleenkään minulle oikein lämpene (ell-reissun ja silmätippojen takia). Kyllä se juustoa tulee aamulla yövuoron jälkeen syömään, kun syön aamupalaleipiä. Seurailee minua, leikkii. Joskus antaa silittääkin. Mies sen sijaan saa silitellä ja ottaa syliinkin. Eihän se ehdi edes näistä minun suorittamista vääryyksistä toipua, kun kohta on jo seuraava eläinlääkärireissu. No, hitaasti hyvä tulee. Ei se toivoton tapaus kuitenkaan tuon arkuutensa kanssa ole.

Pikku-Mökö on paljon reippaampi. Kovin erilaisia voikin veljekset olla.

Tänään keittelin kissoille kanansiipiä (juu niitä ihan lemmikeille tarkoitettuja, eläinkaupasta ostettuja). Arvatkaa, onko niitä syöty. Nämä hienohelmat haluaa ruokansa pussista. Mökö sentään yhden kantoi olohuoneen matolle ja vähän järsi. Pitäskö nuo pilkkoa muka pienemmiksi? Ja kenties maustaa? Miehen maustetut hotwingsit sun muuthan houkuttaa ainakin Luigia melkoisesti.

Mitäs meille muuta. Eipä kai mitään. Tässä vielä muutama kuvanen tältä illalta. Kuvat taattua kännykkälaatua.

Pikku-Mökö tulee usein tuohon tuolille pyörimään ja kiehnäämään, kun ihminen menee keittiöön.

Mitähäh?

Luigi