Dyykkarit

Luigilla ja Pikku-Mököllä on joku fiksaatio vanupuikkoihin. Niitä käydään kaivamassa vessanroskiksesta heti, kun ovi on hetkenkin auki. Ne on myös todella nopeita siinä. Pelkkä ämpäri roskiksena vaihdettiinkin kannelliseen roskikseen (en sentään ostanut uutta vaan sellainen oli ennestään). Kissaparat, kuinka niitä kiusataan.

No, Pikku-Mökö on nyt oppinut, miten sieltä kannellisesta roskiksestakin saa vanupuikot kaivettua.

Pitääkö mun opetella sulkemaan vessanovi myös silloin, kun kuljeskelen ympäri asuntoa hampaita harjatessani?

(Meillä on siis vessa ja kylppäri erikseen ja kissanhiekkikset on kylppärissä, eli vessanovi on normaalisti aina kiinni.)

Pikku-Mökö löytyi tänään myös kirjahyllyn päältä. Pitää keksiä uusi säilytyspaikka langoille, jotka on siellä, koska eivät mahdu langoille tarkoitettuihin laatikoihin. Tai jos hillitsisi langanostoa...

Luigi edestä, Luigi takaa

Keittiö

Jos menet keittiöön, saat heti paljon kavereita. Tai siis näin meillä. Ja jos ne keittiöönmenijät ovat minä tai mies.

En millään tahdo uskoa, että syynä ois kissanruokakaappi... :D

Luigi taas törmäilee Pikiä päin

Joskus on hieman rasittavaakin tuo. Nimittäin noihin kissoihin myös kompastuu. Usein. Päivittäin. Eikä niillä aina edes ole kupit tyhjänä, pitää vaan pummata. Ketkähän on mahdollistaneet tämän tavan...? :D

Mökö ei tätä harrasta. Se luottaa vissiin niin vahvasti siihen, että kyllä sitä ruokaa sinne kuppiin tulee, vaikkei pummaiskaan. Se on myös porukan lihavin (älkää kertoko sille), pitäis pistää laihikselle. Eikä sitä nää ees koskaan syömässä!

Kuvia - taas

Kerällä

Luigi ja Horatio

Pikku-Mökö (on se!) ja jalka

Hali

<3

Hei, olen Luigi ja olen tosi söpö! Tässä ovat myös idolini Piki ja veljeni Pikku-Mökö.

Varvaskarvat

Päikkäreillä Pikin hellässä huomassa

Olemme niin söpöjä

"Mitä sää nyt siinä heilut?"

"Ai kuvia! Oota ku mä otan poseerausasennon!"

"Nyt! Olen söpö!"

<3

"Tässon hei mun iso tassu! Saat kohta tästä, jos en saa nukkua!"

"Minulla ei ole mitään sanottavaa......."

Uusi kamera - uusia kuvia!

Rakas kameramme... ööö mieheni kamera... tuli tiensä päähän aivan yhtäkkiä tavallisena päivänä. Ei vaan mennyt enää päälle. Ei ollenkaan. Ja kyllä, kameraa yritettiin ladata, katsottiin, että akku on kunnolla kiinni ja vähän taidettiin ravistellakin. Ei mitään.

Uusi kamera tietysti tarvittiin, koska kyseinen kapistus oli ainoa digikamera. Ja koska minä tarvitsen luonnollisesti kameraa neuletöideni ja kissojen kuvaamiseen. Se on Tärkeää. :D (Oli tuskaa aika ilman kameraa, kun juuri sain testineulontalapasetkin valmiiksi ja olisin kovasti halunnut lähettää suunnittelijalle heti kuvat.)

Lauantaina sitten kävin ostamassa uuden kameran. Canon Powershot S100 muutti meille. Vääränvärisenä. Kamalan pieni se on verrattuna vanhaan G3:seen. Omituinen. No. Jatkan samaa linjaa kuin tähänkin asti. Auto-asetuksella ja kunhan niistä nyt jotain selvää saa. :D

Nämä kuvat ovat miehen ottamia.

Mökö

Ja sitten Mökö taas tapansa mukaan alkoi hermostua kuvien räpsimiseen.

Luigi rähmäsilmä

Peloittava Piki

Pikku-Mököä nyt vähän syrjitään. Mutta kun ei siitä saanut kuvaa. Mies yritti mutta kuvaushetkellä Pikku-Mökö oli jo toisella puolella asuntoa.

Pienen kissan elämä on jännää

Meillä on lauantaisin saunavuoro. Sauna on suoraan alakerrassamme ja meidän keittiön ja olkkarin ikkunoista näkee saunan parvekkeelle. Saunassa oltiin tänäänkin. Löylyjen jälkeen menin saunan parvekkeelle tupakalle. Pikku-Mökö sattui olemaan keittiön ikkunalla.

Kyllä oli pieni kissanpoika ihmeissään! Se tuijotti koko sen tupakan ajan tiiviisti meitä ikkunasta. Kun lähdin takaisin saunaan, se kääntyi katsomaan perään, että mihis se akka nyt meni. Ja saunalta kun tultiin kotiin, tuijotti taas oikein tarkkaan meitä, kääntyi oikein kiipeilypuussaan paremmin päin. :D

Vähän kuvia raitapaidoista.

Mökö ja Pikku-Mökö

Leppoisa aurinkoinen päivä

Onnistuin kerrankin hyvään aikaan napsimaan kissoista kuvia. Kissat makoilemassa, ikkuna lähellä, pihalla aurinkoista. :D

Kerällä (oli paremmin hetkeä ennen kuvausta)

Vä-syt-tää

Huoh

Pörrrrhhhhh

Hei voitko nyt mennä sen kameras kanssa?!

Kanansiipiä ei syöty. Niitä ois vielä puoli pussillista pakkasessa, ja niitä on yritetty tyrkyttää raakana ja kypsänä.

Vierailuja ja muuta löpinää

Luigilla oli rankka pääsiäinen. Meillä kävi vieraita, peräti oikein kahtena päivänä. Lauantaina serkkuni kävi tuomassa mulle kerijälaitteen ja vyyhdintelineen ja juotiin kahvit. Sunnuntaina anoppi ja appiukko pyyhkäisivät yllärivierailulle.

Luigiahan vieraat ei nähneet. No, häntä näkyi välillä sohvan alta. Pikku-Mökön anoppi näki pikaisesti. Mököä anoppi sai jopa rapsutella (kunhan ensin hain neidin verhon takaa piileksimästä). Pikiä ei näkynyt.

Luigille vierailut oli niin rankkoja, että sillä kesti aina useampi tunti ennenkuin uskaltautui pois sohvan alta. Pieni raasu.

Luigihan ei edelleenkään minulle oikein lämpene (ell-reissun ja silmätippojen takia). Kyllä se juustoa tulee aamulla yövuoron jälkeen syömään, kun syön aamupalaleipiä. Seurailee minua, leikkii. Joskus antaa silittääkin. Mies sen sijaan saa silitellä ja ottaa syliinkin. Eihän se ehdi edes näistä minun suorittamista vääryyksistä toipua, kun kohta on jo seuraava eläinlääkärireissu. No, hitaasti hyvä tulee. Ei se toivoton tapaus kuitenkaan tuon arkuutensa kanssa ole.

Pikku-Mökö on paljon reippaampi. Kovin erilaisia voikin veljekset olla.

Tänään keittelin kissoille kanansiipiä (juu niitä ihan lemmikeille tarkoitettuja, eläinkaupasta ostettuja). Arvatkaa, onko niitä syöty. Nämä hienohelmat haluaa ruokansa pussista. Mökö sentään yhden kantoi olohuoneen matolle ja vähän järsi. Pitäskö nuo pilkkoa muka pienemmiksi? Ja kenties maustaa? Miehen maustetut hotwingsit sun muuthan houkuttaa ainakin Luigia melkoisesti.

Mitäs meille muuta. Eipä kai mitään. Tässä vielä muutama kuvanen tältä illalta. Kuvat taattua kännykkälaatua.

Pikku-Mökö tulee usein tuohon tuolille pyörimään ja kiehnäämään, kun ihminen menee keittiöön.

Mitähäh?

Luigi