Kenen on uusi pussilakana?

Mökön toipuminen

Olen kokonaan unohtanut täällä kertoa, että Mökö tosiaan toipui nopeasti ja ei tarvinnut uudestaan lähteä eläinlääkäriin. :) Lauantaina alkoi jo olla viitteitä siihen, että "minähän en tänne makkariin yksin jää! enkä täällä syö!!" ja pian neiti oli aivan oma itsensä.

Mökö nukkuu vaatteiden alla (ja sai vielä pyyhkeetkin päälleen)

Mökö kääriytyi huiviin. 

Eläinlääkärissä osa jotain

Meillä alkoi tänään aamu sillä, että Mökö tyhjenteli hyvin tehokkaasti vatsalaukkunsa sisältöä oksentamalla. Vielä pitkälle senkin jälkeen, kun vatsa oli tyhjä.

Tuntuu olleen nyt rytäkässä muiden kissoilla ties ja mitä sairauksia, joten itku kurkussa ajattelin, että no niin, nyt on meidän vuoro sitten. Tartuin siis puhelimeen ja yritin soittaa kaupungin pieneläinklinikalle. Useita kertoja ja turhaan. Puhelimet tuuttasi varattua ja ainut, josta pääsin läpi puhelintunnin aikana, oli päivystysvapaalla. Soittelin sitten pariin muuhun paikkaan (ja sain jätettyä kaupungin pieneläinklinikan yhdelle eläinlääkärille soittopyynnön ja soittikin melkein heti takaisin). Kolmessa vai neljässä paikassa kaupungin pieneläinklinikka mukaanluettuna ei ollut antaa aikoja tälle päivälle, mutta kehoittivat soittamaan muualle. Muuten olisi kissaa voinut seurailla kotona, mutta moni eläinlääkäri oli sitä mieltä, että kun on perjantai niin parempi tutkia, kun viikonloppu tulossa.

Sain sitten vihdoin ajan yhdelle klinikalle ja jännityksellä sinne lähdettiin. Siinä vaiheessa Mökö piristyi sen verran, että konsertoi kovasti kantokassissa. (Mökön muuten sai kantokassiin ihan noin niinku laittamalla. Toisin kuin muut meidän kissat.) Klinikallakin vähän vielä piti ääntä esitellä. Melko hyvin antoi eläinlääkärin tutkia itsensä.

Uusi kantokassi pääsi ensimmäistä kertaa tositoimiin. Ja sai kehuja klinikalla! :D

Suusta löytyi rakkuloita, muuten kaikki ok. Syytä rakkuloille ei tiedetä, tietenkään. Mökö sai pahoinvointilääkettä piikillä ja mä sain mukaan kotona annettavaksi tabletteina ja lisäksi vatsansuojalääkettä. Mökö sai myös oman ruokavalion viikonlopuksi ja pojat sai eläinten viikon kunniaksi 1,5 kilon raksupussin. Mökökin tosin ehtii vielä raksuista nauttia, kunhan toipuu. Jos viikonlopun aikana ei parane niin maanantaina pitää heti aamusta ottaa uudelleen yhteyttä ja varata uusi aika. En ole aiemmin käynyt tuolla pieneläinkinikalla, vaikutti tosi mukavalle paikalle.

Rapsutuksia potilaalle

Nyt on sitten erikoisjärjestelyt kotona, ettei muut syö Mökön ruokaa ja ettei Mökö syö muiden ruokaa. Onneksi alkoi ruoka maistua ja nauttii nyt olostaan tuolla makkarissa suljetun oven takana rauhassa nukkuen. Taitaa olla väsynyt kissakin. On väsynyt omistajakin.

Minun pieni (...) tyttönen. <3

Ainut laji, joka nukkuu selällään, on ihminen

Kaverit

Piki on Luigin idoli ja paras kaveri. 

Silmä

Tassu

Löpinää

Meille ei kuulu oikein mitään ihmeellistä. Nautitaan kesästä ja lämmöstä. Ukkosista nää katit ei tuumaa mitään, viimeksikin Pikku-Mökö nukkui kaikessa rauhassa tuuletusasennossa olevan parvekkeenoven vieressä. Allekirjoittanut pelkää vissiin kissojen edestäkin.

Pikku-Mökö

Ei ole oikein uusia kuviakaan nyt pahemmin. Tämä on melko tuore. 

Rakas veljeni...

... olet hyvä patja.

Kuvia

Luigi

Lisää kuvateksti

:D

On se ihan normaali kissa...

Luigi on piilossa kuuntelemassa radiota

Eläinlääkärissä

Tällä kertaa pääsimme eläinlääkäriin. Tosin vain yhden kissan kanssa.

Useampi tunti ennen varattua aikaa aloin kyttämään, milloin Pikku-Mökö ja Luigi nukahtaisivat. Pikku-Mökö sitten asettuikin nukkumaan. Mies sai napattua kissan syliin ja kävivät kovan taistelun kantokoppaan menemisestä. Mies voitti. Ja siinä vaiheessa oli jo ilmiselvää, että Luigia ei enää kiinni saa.

Pikku-Mökö mellasti sen verran kopassa, että päätettiin kiikuttaa se jo autoon ja käydä asioilla aikaa odotellessa. Autossa kissa makoilikin rauhallisesti (pienessä paniikissa) paikallaan.

Eläinlääkärissä rauhoitusaineen pisto sujui hyvin. Eläinlääkäri sanoi, että jotkut rupeaa rimpuilemaan pistosta, kun aine kirvelee jonkin verran, mutta Pikku-Mökö oli ihan kiltisti paikoillaan ja pian nukahtikin sitten. Toimenpiteen ajan odottelimme odotushuoneessa ja pian pikkuinen tuotiinkin sitte jo takaisin, eihän siinä kauaa kestä.

Kotona Pikku-Mökö sai jäädä koppaan heräilemään, kansi vain otettiin pois. Pissathan tuli alle, onneksi oli pyyhe alla. Aika pitkään poikanen nukkui. Vähän heräilyn merkkejä alkoi olla pari tuntia kotiutumisen jälkeen, mutta ei edes yrittänyt silloin vielä liikkeelle. Jonkin ajan kuluttua sitten hoiperteli ensin noin puolitoista metriä kantokopalta ja nukahti. Myöhemmin vähän lisää ja pääsi kömpimään sohvallekin. Oli se niin reppana rakas. <3

Siitä pikkuhiljaa alkoi piristymään (itse en enää ollut kotona) ja kuulemma pian alkoi olla jo ennallaan.

Piki tarkistelemassa potilasta

Vartiohommissa

Sohvalla nukkumassa

<3

Luigihan oli melko paniikissa vielä illallakin. Vaikkei itse edes mihinkään joutunut. Saa nähdä, milloin se saadaan vietyä.

The Häntä

Pakoillessani tiskausta huomasin yhtäkkiä The Hännän olevan taas hyvin esillä. Räpsräpsräps.

"Mitä fidduu sä häiritset meidän päikkäreitä häh?!"

Vähän pörrötettynä

Siloiteltuna

Kaappikissa

Mökö on aina tykännyt hengailla kaapeissa, lähinnä makuuhuoneen kaapeissa.

Pikku-Mökö on näemmä samaa sarjaa, se on kiinnostunut keittiönkaapeista. Ei kannattais jättää kaappien ovia auki vahingossa, tai voi löytyä hyllyiltä tämmönen.

Eläinlääkärireissu - tai sitten ei.

Meidän oli tarkoitus pentujen kanssa mennä eilen eläinlääkäriin. Tehosterokotukseen + leikkaukseen.

Piki pummasi ruokaa urakalla, koska pentujenhan piti olla syömättä. Eli en siis mitenkään voinut valvoa, etteikö pennut olisi päässeet ruokapaikalle. (Tai no joo, jos oisin teljennyt ne esim. makkariin tai kylppäriin, mutta...)

Mielestäni hyvissä ajoin, 45 minuuttia ennen aikaa, ruvettiin kokeilemaan, saisiko kissat koppaan. Ei. Ei kumpaakaan. Luigi oli aivan paniikissa. Pikku-Mökö melkein meni halpaan, kun heitteli leluja koppaan. Mut kumpikaan ei päästänyt ihmistä lähelleen.

Lopulta oli peruttava aika. Pitää varata uusi ja aloittaa aiemmin kopittaminen. Yrittää keksiä jotain huijauskeinoja. Viimeksi sujui yllättävän hyvin niin ei käynyt mielessäkään, että nyt olisi tällainen show, ja viimeksi kuitenkin yksin olin hoitamassa hommaa.

Noin vartti ajan perumisen jälkeenhän tilanne oli tämä.

Pikku-Mököä sai käydä silittelemässä täysin vapaasti ja sen olisi saanut tuosta syliin ja kantokoppaan... Myöhäistä se siinä vaiheessa oli, sitä paitsi se oli syönyt jo.

Tunsin itseni koko illan epäonnistuneeksi kissanomistajaksi, täysin toivottomaksi, itkinkin vähän ja epäilin, etten saa näitä ikinä enää eläinlääkäriin. Nyt on vähän parempi mieli, ja eiköhän se onnistu ensi kerralla, kun nyt tietää, mikä voi olla tilanne.

PS. Pennut punnittiin toissapäivänä. Luigi 3,5 kg ja Pikku-Mökö 4,8 kg.

Dyykkarit

Luigilla ja Pikku-Mököllä on joku fiksaatio vanupuikkoihin. Niitä käydään kaivamassa vessanroskiksesta heti, kun ovi on hetkenkin auki. Ne on myös todella nopeita siinä. Pelkkä ämpäri roskiksena vaihdettiinkin kannelliseen roskikseen (en sentään ostanut uutta vaan sellainen oli ennestään). Kissaparat, kuinka niitä kiusataan.

No, Pikku-Mökö on nyt oppinut, miten sieltä kannellisesta roskiksestakin saa vanupuikot kaivettua.

Pitääkö mun opetella sulkemaan vessanovi myös silloin, kun kuljeskelen ympäri asuntoa hampaita harjatessani?

(Meillä on siis vessa ja kylppäri erikseen ja kissanhiekkikset on kylppärissä, eli vessanovi on normaalisti aina kiinni.)

Pikku-Mökö löytyi tänään myös kirjahyllyn päältä. Pitää keksiä uusi säilytyspaikka langoille, jotka on siellä, koska eivät mahdu langoille tarkoitettuihin laatikoihin. Tai jos hillitsisi langanostoa...

Luigi edestä, Luigi takaa

Keittiö

Jos menet keittiöön, saat heti paljon kavereita. Tai siis näin meillä. Ja jos ne keittiöönmenijät ovat minä tai mies.

En millään tahdo uskoa, että syynä ois kissanruokakaappi... :D

Luigi taas törmäilee Pikiä päin

Joskus on hieman rasittavaakin tuo. Nimittäin noihin kissoihin myös kompastuu. Usein. Päivittäin. Eikä niillä aina edes ole kupit tyhjänä, pitää vaan pummata. Ketkähän on mahdollistaneet tämän tavan...? :D

Mökö ei tätä harrasta. Se luottaa vissiin niin vahvasti siihen, että kyllä sitä ruokaa sinne kuppiin tulee, vaikkei pummaiskaan. Se on myös porukan lihavin (älkää kertoko sille), pitäis pistää laihikselle. Eikä sitä nää ees koskaan syömässä!

Kuvia - taas

Kerällä

Luigi ja Horatio

Pikku-Mökö (on se!) ja jalka

Hali

<3

Hei, olen Luigi ja olen tosi söpö! Tässä ovat myös idolini Piki ja veljeni Pikku-Mökö.

Varvaskarvat

Päikkäreillä Pikin hellässä huomassa

Olemme niin söpöjä

"Mitä sää nyt siinä heilut?"

"Ai kuvia! Oota ku mä otan poseerausasennon!"

"Nyt! Olen söpö!"

<3

"Tässon hei mun iso tassu! Saat kohta tästä, jos en saa nukkua!"

"Minulla ei ole mitään sanottavaa......."