 |
| Luigi |
 |
| Lisää kuvateksti |
 |
| :D |
 |
| On se ihan normaali kissa... |
 |
| Luigi on piilossa kuuntelemassa radiota |
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Kuvia
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Eläinlääkärissä
Tällä kertaa pääsimme eläinlääkäriin. Tosin vain yhden kissan kanssa.
Useampi tunti ennen varattua aikaa aloin kyttämään, milloin Pikku-Mökö ja Luigi nukahtaisivat. Pikku-Mökö sitten asettuikin nukkumaan. Mies sai napattua kissan syliin ja kävivät kovan taistelun kantokoppaan menemisestä. Mies voitti. Ja siinä vaiheessa oli jo ilmiselvää, että Luigia ei enää kiinni saa.
Pikku-Mökö mellasti sen verran kopassa, että päätettiin kiikuttaa se jo autoon ja käydä asioilla aikaa odotellessa. Autossa kissa makoilikin rauhallisesti (pienessä paniikissa) paikallaan.
Eläinlääkärissä rauhoitusaineen pisto sujui hyvin. Eläinlääkäri sanoi, että jotkut rupeaa rimpuilemaan pistosta, kun aine kirvelee jonkin verran, mutta Pikku-Mökö oli ihan kiltisti paikoillaan ja pian nukahtikin sitten. Toimenpiteen ajan odottelimme odotushuoneessa ja pian pikkuinen tuotiinkin sitte jo takaisin, eihän siinä kauaa kestä.
Kotona Pikku-Mökö sai jäädä koppaan heräilemään, kansi vain otettiin pois. Pissathan tuli alle, onneksi oli pyyhe alla. Aika pitkään poikanen nukkui. Vähän heräilyn merkkejä alkoi olla pari tuntia kotiutumisen jälkeen, mutta ei edes yrittänyt silloin vielä liikkeelle. Jonkin ajan kuluttua sitten hoiperteli ensin noin puolitoista metriä kantokopalta ja nukahti. Myöhemmin vähän lisää ja pääsi kömpimään sohvallekin. Oli se niin reppana rakas. <3
Siitä pikkuhiljaa alkoi piristymään (itse en enää ollut kotona) ja kuulemma pian alkoi olla jo ennallaan.
Luigihan oli melko paniikissa vielä illallakin. Vaikkei itse edes mihinkään joutunut. Saa nähdä, milloin se saadaan vietyä.
Useampi tunti ennen varattua aikaa aloin kyttämään, milloin Pikku-Mökö ja Luigi nukahtaisivat. Pikku-Mökö sitten asettuikin nukkumaan. Mies sai napattua kissan syliin ja kävivät kovan taistelun kantokoppaan menemisestä. Mies voitti. Ja siinä vaiheessa oli jo ilmiselvää, että Luigia ei enää kiinni saa.
Pikku-Mökö mellasti sen verran kopassa, että päätettiin kiikuttaa se jo autoon ja käydä asioilla aikaa odotellessa. Autossa kissa makoilikin rauhallisesti (pienessä paniikissa) paikallaan.
Eläinlääkärissä rauhoitusaineen pisto sujui hyvin. Eläinlääkäri sanoi, että jotkut rupeaa rimpuilemaan pistosta, kun aine kirvelee jonkin verran, mutta Pikku-Mökö oli ihan kiltisti paikoillaan ja pian nukahtikin sitten. Toimenpiteen ajan odottelimme odotushuoneessa ja pian pikkuinen tuotiinkin sitte jo takaisin, eihän siinä kauaa kestä.
Kotona Pikku-Mökö sai jäädä koppaan heräilemään, kansi vain otettiin pois. Pissathan tuli alle, onneksi oli pyyhe alla. Aika pitkään poikanen nukkui. Vähän heräilyn merkkejä alkoi olla pari tuntia kotiutumisen jälkeen, mutta ei edes yrittänyt silloin vielä liikkeelle. Jonkin ajan kuluttua sitten hoiperteli ensin noin puolitoista metriä kantokopalta ja nukahti. Myöhemmin vähän lisää ja pääsi kömpimään sohvallekin. Oli se niin reppana rakas. <3
Siitä pikkuhiljaa alkoi piristymään (itse en enää ollut kotona) ja kuulemma pian alkoi olla jo ennallaan.
 |
| Piki tarkistelemassa potilasta |
 |
| Vartiohommissa |
 |
| Sohvalla nukkumassa |
 |
| <3 |
tiistai 7. toukokuuta 2013
The Häntä
Pakoillessani tiskausta huomasin yhtäkkiä The Hännän olevan taas hyvin esillä. Räpsräpsräps.
 |
| "Mitä fidduu sä häiritset meidän päikkäreitä häh?!" |
 |
| Vähän pörrötettynä |
 |
| Siloiteltuna |
Kaappikissa
Mökö on aina tykännyt hengailla kaapeissa, lähinnä makuuhuoneen kaapeissa.
Pikku-Mökö on näemmä samaa sarjaa, se on kiinnostunut keittiönkaapeista. Ei kannattais jättää kaappien ovia auki vahingossa, tai voi löytyä hyllyiltä tämmönen.
Pikku-Mökö on näemmä samaa sarjaa, se on kiinnostunut keittiönkaapeista. Ei kannattais jättää kaappien ovia auki vahingossa, tai voi löytyä hyllyiltä tämmönen.
perjantai 3. toukokuuta 2013
Eläinlääkärireissu - tai sitten ei.
Meidän oli tarkoitus pentujen kanssa mennä eilen eläinlääkäriin. Tehosterokotukseen + leikkaukseen.
Piki pummasi ruokaa urakalla, koska pentujenhan piti olla syömättä. Eli en siis mitenkään voinut valvoa, etteikö pennut olisi päässeet ruokapaikalle. (Tai no joo, jos oisin teljennyt ne esim. makkariin tai kylppäriin, mutta...)
Mielestäni hyvissä ajoin, 45 minuuttia ennen aikaa, ruvettiin kokeilemaan, saisiko kissat koppaan. Ei. Ei kumpaakaan. Luigi oli aivan paniikissa. Pikku-Mökö melkein meni halpaan, kun heitteli leluja koppaan. Mut kumpikaan ei päästänyt ihmistä lähelleen.
Lopulta oli peruttava aika. Pitää varata uusi ja aloittaa aiemmin kopittaminen. Yrittää keksiä jotain huijauskeinoja. Viimeksi sujui yllättävän hyvin niin ei käynyt mielessäkään, että nyt olisi tällainen show, ja viimeksi kuitenkin yksin olin hoitamassa hommaa.
Noin vartti ajan perumisen jälkeenhän tilanne oli tämä.
Tunsin itseni koko illan epäonnistuneeksi kissanomistajaksi, täysin toivottomaksi, itkinkin vähän ja epäilin, etten saa näitä ikinä enää eläinlääkäriin. Nyt on vähän parempi mieli, ja eiköhän se onnistu ensi kerralla, kun nyt tietää, mikä voi olla tilanne.
PS. Pennut punnittiin toissapäivänä. Luigi 3,5 kg ja Pikku-Mökö 4,8 kg.
Piki pummasi ruokaa urakalla, koska pentujenhan piti olla syömättä. Eli en siis mitenkään voinut valvoa, etteikö pennut olisi päässeet ruokapaikalle. (Tai no joo, jos oisin teljennyt ne esim. makkariin tai kylppäriin, mutta...)
Mielestäni hyvissä ajoin, 45 minuuttia ennen aikaa, ruvettiin kokeilemaan, saisiko kissat koppaan. Ei. Ei kumpaakaan. Luigi oli aivan paniikissa. Pikku-Mökö melkein meni halpaan, kun heitteli leluja koppaan. Mut kumpikaan ei päästänyt ihmistä lähelleen.
Lopulta oli peruttava aika. Pitää varata uusi ja aloittaa aiemmin kopittaminen. Yrittää keksiä jotain huijauskeinoja. Viimeksi sujui yllättävän hyvin niin ei käynyt mielessäkään, että nyt olisi tällainen show, ja viimeksi kuitenkin yksin olin hoitamassa hommaa.
Noin vartti ajan perumisen jälkeenhän tilanne oli tämä.
 |
| Pikku-Mököä sai käydä silittelemässä täysin vapaasti ja sen olisi saanut tuosta syliin ja kantokoppaan... Myöhäistä se siinä vaiheessa oli, sitä paitsi se oli syönyt jo. |
Tunsin itseni koko illan epäonnistuneeksi kissanomistajaksi, täysin toivottomaksi, itkinkin vähän ja epäilin, etten saa näitä ikinä enää eläinlääkäriin. Nyt on vähän parempi mieli, ja eiköhän se onnistu ensi kerralla, kun nyt tietää, mikä voi olla tilanne.
PS. Pennut punnittiin toissapäivänä. Luigi 3,5 kg ja Pikku-Mökö 4,8 kg.
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Dyykkarit
Luigilla ja Pikku-Mököllä on joku fiksaatio vanupuikkoihin. Niitä käydään kaivamassa vessanroskiksesta heti, kun ovi on hetkenkin auki. Ne on myös todella nopeita siinä. Pelkkä ämpäri roskiksena vaihdettiinkin kannelliseen roskikseen (en sentään ostanut uutta vaan sellainen oli ennestään). Kissaparat, kuinka niitä kiusataan.
No, Pikku-Mökö on nyt oppinut, miten sieltä kannellisesta roskiksestakin saa vanupuikot kaivettua.
Pitääkö mun opetella sulkemaan vessanovi myös silloin, kun kuljeskelen ympäri asuntoa hampaita harjatessani?
(Meillä on siis vessa ja kylppäri erikseen ja kissanhiekkikset on kylppärissä, eli vessanovi on normaalisti aina kiinni.)
Pikku-Mökö löytyi tänään myös kirjahyllyn päältä. Pitää keksiä uusi säilytyspaikka langoille, jotka on siellä, koska eivät mahdu langoille tarkoitettuihin laatikoihin. Tai jos hillitsisi langanostoa...
No, Pikku-Mökö on nyt oppinut, miten sieltä kannellisesta roskiksestakin saa vanupuikot kaivettua.
Pitääkö mun opetella sulkemaan vessanovi myös silloin, kun kuljeskelen ympäri asuntoa hampaita harjatessani?
(Meillä on siis vessa ja kylppäri erikseen ja kissanhiekkikset on kylppärissä, eli vessanovi on normaalisti aina kiinni.)
Pikku-Mökö löytyi tänään myös kirjahyllyn päältä. Pitää keksiä uusi säilytyspaikka langoille, jotka on siellä, koska eivät mahdu langoille tarkoitettuihin laatikoihin. Tai jos hillitsisi langanostoa...
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)