Kaappikissa

Mökö on aina tykännyt hengailla kaapeissa, lähinnä makuuhuoneen kaapeissa.

Pikku-Mökö on näemmä samaa sarjaa, se on kiinnostunut keittiönkaapeista. Ei kannattais jättää kaappien ovia auki vahingossa, tai voi löytyä hyllyiltä tämmönen.

Eläinlääkärireissu - tai sitten ei.

Meidän oli tarkoitus pentujen kanssa mennä eilen eläinlääkäriin. Tehosterokotukseen + leikkaukseen.

Piki pummasi ruokaa urakalla, koska pentujenhan piti olla syömättä. Eli en siis mitenkään voinut valvoa, etteikö pennut olisi päässeet ruokapaikalle. (Tai no joo, jos oisin teljennyt ne esim. makkariin tai kylppäriin, mutta...)

Mielestäni hyvissä ajoin, 45 minuuttia ennen aikaa, ruvettiin kokeilemaan, saisiko kissat koppaan. Ei. Ei kumpaakaan. Luigi oli aivan paniikissa. Pikku-Mökö melkein meni halpaan, kun heitteli leluja koppaan. Mut kumpikaan ei päästänyt ihmistä lähelleen.

Lopulta oli peruttava aika. Pitää varata uusi ja aloittaa aiemmin kopittaminen. Yrittää keksiä jotain huijauskeinoja. Viimeksi sujui yllättävän hyvin niin ei käynyt mielessäkään, että nyt olisi tällainen show, ja viimeksi kuitenkin yksin olin hoitamassa hommaa.

Noin vartti ajan perumisen jälkeenhän tilanne oli tämä.

Pikku-Mököä sai käydä silittelemässä täysin vapaasti ja sen olisi saanut tuosta syliin ja kantokoppaan... Myöhäistä se siinä vaiheessa oli, sitä paitsi se oli syönyt jo.

Tunsin itseni koko illan epäonnistuneeksi kissanomistajaksi, täysin toivottomaksi, itkinkin vähän ja epäilin, etten saa näitä ikinä enää eläinlääkäriin. Nyt on vähän parempi mieli, ja eiköhän se onnistu ensi kerralla, kun nyt tietää, mikä voi olla tilanne.

PS. Pennut punnittiin toissapäivänä. Luigi 3,5 kg ja Pikku-Mökö 4,8 kg.

Dyykkarit

Luigilla ja Pikku-Mököllä on joku fiksaatio vanupuikkoihin. Niitä käydään kaivamassa vessanroskiksesta heti, kun ovi on hetkenkin auki. Ne on myös todella nopeita siinä. Pelkkä ämpäri roskiksena vaihdettiinkin kannelliseen roskikseen (en sentään ostanut uutta vaan sellainen oli ennestään). Kissaparat, kuinka niitä kiusataan.

No, Pikku-Mökö on nyt oppinut, miten sieltä kannellisesta roskiksestakin saa vanupuikot kaivettua.

Pitääkö mun opetella sulkemaan vessanovi myös silloin, kun kuljeskelen ympäri asuntoa hampaita harjatessani?

(Meillä on siis vessa ja kylppäri erikseen ja kissanhiekkikset on kylppärissä, eli vessanovi on normaalisti aina kiinni.)

Pikku-Mökö löytyi tänään myös kirjahyllyn päältä. Pitää keksiä uusi säilytyspaikka langoille, jotka on siellä, koska eivät mahdu langoille tarkoitettuihin laatikoihin. Tai jos hillitsisi langanostoa...

Luigi edestä, Luigi takaa

Keittiö

Jos menet keittiöön, saat heti paljon kavereita. Tai siis näin meillä. Ja jos ne keittiöönmenijät ovat minä tai mies.

En millään tahdo uskoa, että syynä ois kissanruokakaappi... :D

Luigi taas törmäilee Pikiä päin

Joskus on hieman rasittavaakin tuo. Nimittäin noihin kissoihin myös kompastuu. Usein. Päivittäin. Eikä niillä aina edes ole kupit tyhjänä, pitää vaan pummata. Ketkähän on mahdollistaneet tämän tavan...? :D

Mökö ei tätä harrasta. Se luottaa vissiin niin vahvasti siihen, että kyllä sitä ruokaa sinne kuppiin tulee, vaikkei pummaiskaan. Se on myös porukan lihavin (älkää kertoko sille), pitäis pistää laihikselle. Eikä sitä nää ees koskaan syömässä!

Kuvia - taas

Kerällä

Luigi ja Horatio

Pikku-Mökö (on se!) ja jalka

Hali

<3

Hei, olen Luigi ja olen tosi söpö! Tässä ovat myös idolini Piki ja veljeni Pikku-Mökö.

Varvaskarvat

Päikkäreillä Pikin hellässä huomassa

Olemme niin söpöjä

"Mitä sää nyt siinä heilut?"

"Ai kuvia! Oota ku mä otan poseerausasennon!"

"Nyt! Olen söpö!"

<3

"Tässon hei mun iso tassu! Saat kohta tästä, jos en saa nukkua!"

"Minulla ei ole mitään sanottavaa......."