Tänään päivällä Luigi myös pysytteli piilossaan, eikä päästänyt minua lähellekään. Tämähän oli erittäin loistavaa myös siltä kannalta, että Luigillehän lääkäri määräsi silmätipat (jotka hain tänään apteekista). Vasta kun tämä toinen talon Ihminen tuli töistä, alkoi Luigikin taas viihtyä näkösällä. Jep, kuten sanottua, minä olen paha paha ihminen.
Niin ne silmätipat. Luigi on nyt ne kerran saanut. On. Kyllä vaan onnistui. Miesihminen otti Luigin syliin ja toi luokseni, piteli Luigista kiinni ja minä tiputin tipat suunnilleen silmiin - siis ensin. Tais mennä puoli tuubia tippoja ensimmäisellä kerralla, ennenkuin sain osumaan silmiin. (Ai mikä mun ammatti olikaan...? Mut hei, ihmiset ei yleensä heiluttele päätään ja pistä vastaan, kun laitetaan tippoja silmiin!) Ja sitten äkkiä karkuun. Hyvästi suunnitelmani siitä, kuinka palkitaan herkkunapeilla kauhean toimenpiteen jälkeen.
Nyt Luigi on tässä iltasella nukkunut jo kiipeilypuussa rauhassa ja sainpa peräti silittää hetki sitten ilman, että Luigi olisi juossut karkuun.
Enää 19 kertaa silmätippoja.
 |
| Väsynyt ja uupunut - ja silmänympäryskin punottaa. |
Minä olen kerran aikuisiällä saanut toisen tiputtamia silmätippoja ja sen kokemuksen jälkeen ymmärrän täysin lapsia/koiria/kissoja, jotka ymmärtävät lähteä karkuun silmätippapulloa. Se on oikeastaan ainoa järkevä lähestymistapa.
VastaaPoistaMulla ei itsellä siitä ole (onneksi?) kokemusta aikuisiältä. Lapsena on joskus laitettu, mutten siitäkään muista mitään. Miehellä oli kerran silmätippakuuri, ja vaikka sen oli hankala itte niitä laittaa niin se ei päästänyt minua lähellekään, ei siedä sitä, että toinen puuttuu sen silmiin.
Poista