keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
maanantai 10. kesäkuuta 2013
tiistai 4. kesäkuuta 2013
Löpinää
Meille ei kuulu oikein mitään ihmeellistä. Nautitaan kesästä ja lämmöstä. Ukkosista nää katit ei tuumaa mitään, viimeksikin Pikku-Mökö nukkui kaikessa rauhassa tuuletusasennossa olevan parvekkeenoven vieressä. Allekirjoittanut pelkää vissiin kissojen edestäkin.
 |
| Pikku-Mökö |
Ei ole oikein uusia kuviakaan nyt pahemmin. Tämä on melko tuore.
torstai 23. toukokuuta 2013
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Kuvia
 |
| Luigi |
 |
| Lisää kuvateksti |
 |
| :D |
 |
| On se ihan normaali kissa... |
 |
| Luigi on piilossa kuuntelemassa radiota |
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Eläinlääkärissä
Tällä kertaa pääsimme eläinlääkäriin. Tosin vain yhden kissan kanssa.
Useampi tunti ennen varattua aikaa aloin kyttämään, milloin Pikku-Mökö ja Luigi nukahtaisivat. Pikku-Mökö sitten asettuikin nukkumaan. Mies sai napattua kissan syliin ja kävivät kovan taistelun kantokoppaan menemisestä. Mies voitti. Ja siinä vaiheessa oli jo ilmiselvää, että Luigia ei enää kiinni saa.
Pikku-Mökö mellasti sen verran kopassa, että päätettiin kiikuttaa se jo autoon ja käydä asioilla aikaa odotellessa. Autossa kissa makoilikin rauhallisesti (pienessä paniikissa) paikallaan.
Eläinlääkärissä rauhoitusaineen pisto sujui hyvin. Eläinlääkäri sanoi, että jotkut rupeaa rimpuilemaan pistosta, kun aine kirvelee jonkin verran, mutta Pikku-Mökö oli ihan kiltisti paikoillaan ja pian nukahtikin sitten. Toimenpiteen ajan odottelimme odotushuoneessa ja pian pikkuinen tuotiinkin sitte jo takaisin, eihän siinä kauaa kestä.
Kotona Pikku-Mökö sai jäädä koppaan heräilemään, kansi vain otettiin pois. Pissathan tuli alle, onneksi oli pyyhe alla. Aika pitkään poikanen nukkui. Vähän heräilyn merkkejä alkoi olla pari tuntia kotiutumisen jälkeen, mutta ei edes yrittänyt silloin vielä liikkeelle. Jonkin ajan kuluttua sitten hoiperteli ensin noin puolitoista metriä kantokopalta ja nukahti. Myöhemmin vähän lisää ja pääsi kömpimään sohvallekin. Oli se niin reppana rakas. <3
Siitä pikkuhiljaa alkoi piristymään (itse en enää ollut kotona) ja kuulemma pian alkoi olla jo ennallaan.
Luigihan oli melko paniikissa vielä illallakin. Vaikkei itse edes mihinkään joutunut. Saa nähdä, milloin se saadaan vietyä.
Useampi tunti ennen varattua aikaa aloin kyttämään, milloin Pikku-Mökö ja Luigi nukahtaisivat. Pikku-Mökö sitten asettuikin nukkumaan. Mies sai napattua kissan syliin ja kävivät kovan taistelun kantokoppaan menemisestä. Mies voitti. Ja siinä vaiheessa oli jo ilmiselvää, että Luigia ei enää kiinni saa.
Pikku-Mökö mellasti sen verran kopassa, että päätettiin kiikuttaa se jo autoon ja käydä asioilla aikaa odotellessa. Autossa kissa makoilikin rauhallisesti (pienessä paniikissa) paikallaan.
Eläinlääkärissä rauhoitusaineen pisto sujui hyvin. Eläinlääkäri sanoi, että jotkut rupeaa rimpuilemaan pistosta, kun aine kirvelee jonkin verran, mutta Pikku-Mökö oli ihan kiltisti paikoillaan ja pian nukahtikin sitten. Toimenpiteen ajan odottelimme odotushuoneessa ja pian pikkuinen tuotiinkin sitte jo takaisin, eihän siinä kauaa kestä.
Kotona Pikku-Mökö sai jäädä koppaan heräilemään, kansi vain otettiin pois. Pissathan tuli alle, onneksi oli pyyhe alla. Aika pitkään poikanen nukkui. Vähän heräilyn merkkejä alkoi olla pari tuntia kotiutumisen jälkeen, mutta ei edes yrittänyt silloin vielä liikkeelle. Jonkin ajan kuluttua sitten hoiperteli ensin noin puolitoista metriä kantokopalta ja nukahti. Myöhemmin vähän lisää ja pääsi kömpimään sohvallekin. Oli se niin reppana rakas. <3
Siitä pikkuhiljaa alkoi piristymään (itse en enää ollut kotona) ja kuulemma pian alkoi olla jo ennallaan.
 |
| Piki tarkistelemassa potilasta |
 |
| Vartiohommissa |
 |
| Sohvalla nukkumassa |
 |
| <3 |
tiistai 7. toukokuuta 2013
The Häntä
Pakoillessani tiskausta huomasin yhtäkkiä The Hännän olevan taas hyvin esillä. Räpsräpsräps.
 |
| "Mitä fidduu sä häiritset meidän päikkäreitä häh?!" |
 |
| Vähän pörrötettynä |
 |
| Siloiteltuna |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)